lauantai 27. huhtikuuta 2013

Floody waters

Viime viikonloppuna Kyrönjoki tulvi jälleen yli äyräidensä. Vettä virtasi valtoimenaan. Jäitä seilasi paikoissa, joissa ei ole jokea. Järviä oli paikoissa, joissa ei ole järveä. Joihinkin taloihin pääsi vain veneellä. Taloja yritettiin suojata muovein ja hiekkasäkein.Teiden penkereille kasattiin murskevalleja. Siitä sitten vain kokeilemaan viljan kylvämistä järveen. Tämä luonnon oma näytelmä (onko se jännitystä, draamaa, komediaa vai tragediaa?) sai minut ottamaan satoja valokuvia ja teillekin valikoitui vielä parikymmentä. Toivottavasti kestätte kuvatulvan, koska tämä tapahtuu vain kerran vuodessa.

Ajatukset ovat Pyhäjoen tulvatuhojen uhrien luona. Toivottavasti tämä viikonloppu on jo aurinkoisempi ja ajatukset kirkkaammat. Tuhojen kartoittaminen ja korjaaminen vie paljon aikaa. Oman kodin kastuminen on yksi kauheimpia asioita, mitä pystyn kuvittelemaan. Ei siinä paljon naurata, kun lattialla on vettä 70 senttiä. Kaikki tavarat, sähköt, rakenteet märkiä. Miten nämä ihmiset jatkossa pärjäävät, kun valtio lopettaa tulvakorvausten maksun tähän kevääseen? Kyseessä on kuitenkin talot, jotka ovat olleet noilla paikoillaan vuosikymmeniä. (Niille uusille joenpenkalle rakennettaville taloille en korvausta maksaisikaan.) Kuinka suuri osa tulvien äärevöitymisestä johtuu ihmisen tekojen vaikutuksesta? Kuinka paljon ojitus sekä maa- ja metsätalous vaikuttavat tulviin? Voiko tässä nähdä jo ilmastonmuutoksen vaikutuksia? Paikoin tulvat olivat suuremmat kuin viime syksynä, jolloin tulva oli jo suurin vuosikymmeniin.

Suuria kysymyksiä pienelle ihmiselle. Ei minulla ole vastauksia, minulla on vain nämä kuvat. Jotta muistaisin ne äänet, joen pauhun ja jään narinan. Lokkien kirkunan ja joutsenten törähtelyn. Jotta muistaisin ne tuoksut, hyytävän kevätviiman ja joen pohjamudan tuoksun. Jotta muistaisin sen kunnioituksen, jonka luonto meiltä ansaitsee.

Aurinkoista viikonloppua sinulle!






















It was time for spring flooding once again. I got a bunch of photos and want to share with you some. Further north a river called Pyhäjoki flooded so badly that there were 2 feet water in some houses. Hopefully this weekend is better for everyone.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Moments before ice melts

Hetkeä ennen kuin jäät lähtevät. Kun yöt ovat vielä kylmiä ja päivät lämpimiä. Kun aurinko paistaa kirkkaasti ja sokaisee kehon ja mielen. Kun avomeri on jo sula mutta lahdessa on vielä kymmeniä senttejä jäätä. Niin paljon, että sinne voi vielä ajaa autolla ja venytellä makeasti pilkkimisen lomassa. Kun lokit jo kirkuvat ja varikset riehuvat. Kun ruovikko havisee hiljaa ja hauet vielä odottavat pääsyä jäiseen lampeen. Kun kukaan ei tiedä, kuka on yöllä lammen jäällä tanssinut. Hetkeä ennen kuin jäät lähtevät.

Moments before ice melts. When nights are still cold and days are already warm. When sun is shining so bright that you feel light-headed and warmed up in your soul. When the sea is already melted but gulf is still covered with ice. When the ice is still so thick that you can drive your car there and have a bit of stretching in between catching fish. When seagulls laugh and crows play. When seagrass sings a silent song and fish wait to get to lay their eggs in the pond. When nobody knows who danced on pond ice last night. Moments before ice melts.


 






 





keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Strawberry cheese cake

On se julmaa, kun leipoo niin hyvää kakkua, että ystävät eivät lakkaa kärttämästä reseptiä ennen kuin se on blogissa. Joten nyt se on! Että riittää se huutelu! Ja katsokaakin, että laitatte kiitosta kommenttilootaan! :D

It is so cruel that when one happens to bake a good cake, they won't stop begging for the receipt. So here it is and you can stop bargaining! And make sure to leave a thank you in comment box! :D






Leivoin tätä mansikkajuustokakkua mieheni syntymäpäiville. Kaikki meni formuloita katsoessa eikä muruakaan jäänyt iltapalalle. Oma kakkupalani kippasi kyljelleen, enkä kuulemma pääse uusiin naimisiin. No, kun pääsisi sen ensimmäisen kerran ensiksi! Ihan uhalla laitan myös bonus-Kallen mukaan, omaksi ilokseni jos en muuta. Uusi kakkulautanen kyllä pitäisi ostaa rikkoutuneen tilalle. :)

I baked this strawberry cheese cake for my fiance's birthday. We ate it all up during F1 Shanghai GP and there was  no one crumble left for evening. My bite of cake fell down to one side and according to Finnish folk tale I will never get to be married again. Well, if I only could get the first time first! And I even add bonus-cat Kalle here, just for my own pleasure. Need to buy new cake saucer to replace the one that got broken. :)





Resepti on muunnelma Ullan Unelmia -blogin superminttuisesta kakusta. Kakku on tällaisenaan gluteeniton ja laktoositon. Muista keittiön ja leivontavälineiden kokonaisvaltainen puhtaus, jos leivot gluteenitonta kodissa, jossa muutoin käytetään gluteenia sisältäviä tuotteita. Kokeile rohkeasti omia muunnelmiasi!

Mansikkajuustokakku

pohja: 
450 g (3 pakettia) Semperin Kola-keksejä
150 g (laktoositonta) voita

täyte:
4 dl (laktoositonta) vispikermaa
400 g (laktoositonta) maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
20 g pakastekuivattuja mansikoita
100 g maidotonta tummaa appelsiinisuklaata
8 liivatelehteä
1 sitruunan mehu

päälle:
400 g pakastemansikoita (tai omasta pakastimesta löytyvä pussillinen, omani ovat aika isoja)
3 liivatelehteä

Valmista ensin pohja. Pingota leivinpaperi halkaisijaltaan 24 cm olevan vuoan pohjalle. Murenna keksit ja sekoita niihin sula voi. Painele muruseos vuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin.

Valmista sitten täyte. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Rouhi suklaa veitsellä sopivan kokoisiksi muruiksi. Pieni pakastekuivattuja mansikoita tarvittaessa pienemmiksi paloiksi. Vatkaa kerma ja sokeri vaahdoksi. Sekoita ensiksi tuorejuusto ja sitten suklaa ja mansikat kermavaahtoon. Purista sitruunan mehu ja kuumenna se mikrossa. Puristele liivatelehdet ja kaada joukkoon kuuma sitruunan mehu. Sekoita tasaiseksi. Lisää liivatteet täytteen joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Kaada täyte pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa muutama tunti, mieluiten yön yli.

Valmista sitten kiillekerros. Ota pakastemansikat sulamaan hyvissä ajoin tai sulata ne mikrossa. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Ota talteen noin 2 dl mansikoiden sulamismehua. Asettele kokonaiset mansikat kakun päälle. Kuumenna 1 dl mansikkamehua mikrossa. Puristele liivatelehdet ja kaada joukkoon kuuma mansikkamehu. Kaada joukkoon loppu mehu. Tämä siksi, ettei kiille ole liian kuumaa, kun se kaadetaan kakun päälle. Kaada kiille tasaisesti mansikoiden päälle. Nosta kakku vielä jääkaappiin hyytymään noin kolmeksi tunniksi.

HUOM! Itselläni tuli tämän reseptin mukaisesti 24 cm kakkuvuoka aivan piripintaan täyteen, joten kannattaa nostaa kakkua varovaisesti, ettei kiille läiky reunoilta yli. :)

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Freedom at last

 


Pyydän anteeksi blogihiljaisuutta. Olen tehnyt kolmivuotisen käsityökouluni, KOKEVA:n (aikuisten käsityötaiteen perusopetus), loppurutistusta. Olen tehnyt valmiiksi ja palauttanut viimeiset puuttuvat työt. Olen tehnyt valokuvakirjan ja koonnut kaikista monisteista, muistiinpanoista ja tekniikkakokeiluista portfolion. Kolmeen vuoteen mahtuu kuulkaas aika paljon asiaa! Mutta nyt kaikki on valmista ja olo on tällä hetkellä ennen kaikkea helpottunut. Jospa nyt olisi sitten taas aikaa vähän muullekin, kuten vaikkapa blogille. :)

I am super sorry for being absent from my blog the past weeks. I have finished up my three-year handicrafts school program and done a portfolio and a photo book about these three years too. You can imagine there is a lot that happens in three years! But now it is done and I am super happy! Now I should have more time for blogging, too. :)



Yksi koulun hedelmistä on tämän vanhan käsityön uusi elämä. :) Tein neuletakin joskus yläasteella senaikaisesta Novita-lehdestä. (Se vanha, jossa oli myös ompeluohjeita.) Neuleesta oli langat vielä päättelemättä ja vetoketjukin puuttui. Se ei vain ikinä oikein ollut mieleinen. En tiedä, miksi ei. Vielä oudompaa on, että se on kulkenut mukanani kaikki nämä vuodet enkä ole purkanut sitä! Ehkä takki on ensimmäinen valmiiksi (kasaan) asti päässyt neuletakkini, enkä hennonut purkaa sitä. No, nyt yli viidentoista vuoden jälkeen palaset loksahtivat kohdalleen ja takki tuli valmiiksi!

One project we had at school was giving a new life to an old handicraft. I did this knit over fifteen years ago when I was still at high school. It was never completed, it had no zipper and was never worn. For some reason I had speared it from ripping and carried it with me all these years. Now was the time to finish this jacket!



Neulahuovutin takkiin kuvioita, joihin sain inspiraation Sanna Annukalta ja Klaus Haapaniemeltä. Tavoitteena oli saada aikaiseksi niin tarkkoja kuvioita, kuin mahdollista. Oli hauska huomata, kuinka pieniä yksityiskohtia neulalla ja villalla pystyy tekemään. Vieläkin pienempää olisi ehkä voinut tehdä, mutta aika loppui kesken ja dead-linet paukkuivat päälle.

I did needle-felting and was inspired by Sanna Annukka and Klaus Haapaniemi, two Finnish designers. I tried to make as detailed images as possible. It was so much fun!


 


Ompelin takkiin vuorin vanhoista sohvatehtaan ylijäämäkankaista. Miten niin kukaan ei ole halunnut sohvaa keinoturkiksesta?!? :D Vuorin mitoitus, ompelu ja kiinnittäminen neuleeseen oli hurjan jännittävää, mutta onnistui hyvin ja lopputulos on minulle aivan riittävän siisti. Vuori pidentää neuleen käyttöaikaakin kummasti!

I sewed on a linen to the jacket. The fabric is old stock from a sofa factory. What do you mean nobody wants a sofa out of artificial fur?!? :D It was a clever idea from me and lengthens yearly time to wear the jacket.
 



Loppuun vielä muutamia yksityiskohtia. Tulipas superpitkä postaus,  mutta on tämä takki sen arvoinen! :) Eivätkö ole maailman suloisimpia nuo pöllöt! <3 Kuvauspaikkana Vanhan Vaasan Pyhän Marian kirkon rauniot. Kaikki kuvat ovat veljeni ottamia, kiitos paljon. <3

And then some details. Aren't the owls lovely! Photos were taken at Saint Mary's church ruins at Old Vaasa. Church was built in early 1600th century and it burned down year 1852 among the whole city of Vaasa. See more on this YouTube-link where you can find a lovely video and footage of the ruins in winter! All photos taken by my brother, thank you! <3