Diagnoosi: pahanlaatuinen kasvain

Ensin ajattelimme sen olevan flunssaa. Seuraavaksi toivoimme sen olevan poskiontelon tulehdus. Sitten saimme patologin lausunnon: pahanlaatuinen epiteliaalinen kasvain. Ja lopuksi saimme yliopistollisen eläinsairaalan kommentit: sille ei voi tehdä mitään.

At first we thought it was just an ordinary flu. Next we hoped it would be sinusitis. Then we got results from pathologist examination: it is cancerous. And finally consultation from animal hospital: there isn't anything we can do.

Meillä ei ole mitään ennustetta. Tarkemmat tutkimukset Helsingissä eivät olisi muuttaneet lopputulosta mitenkään. Mutta eihän meistä kukaan tiedä päiviemme määrää muutoinkaan. Nyt nautimme näistä jäljellä olevista yhteisistä päivistä niin kuin jokainen niistä voisi olla viimeinen. Niinhän meidän jokaisen pitäisi aina elää jokainen päivämme yhdessä meille rakkaiden ja tärkeiden kanssa. Yhtään päivää ei saisi pitää itsestäänselvyytenä. 

Jyskyllä on kipulääkkeet ja antibioottikuuri syödään loppuun. Se on iloinen, pirteä ja surkea oma itsensä. Ikuinen rakkauden kerjäläinen. Ja se saa kaikki halit ja pusut, joita se ikinä haluaa ja tarvitsee. Meiltä kahdelta ja niiltä neljältä muulta. Se saa tulla kainaloon nukkumaan ja viipyä niin pitkään, kuin se haluaa. Se saa rallata ja höpönassutella, nukkua ja potea. Syödä pehmoruokia, possunkorvia ja piimää. Elää täysillä upeaa kissan elämää. Päiviensä loppuun asti.

We will enjoy these days together. We don't know how many there are left. Do we ever? We will continue to laugh, live and love. Just like we have before. But now we will make the most of it.